Marin tarina, 2016 
Eräänä päivänä päätin ottaa 19-vuotiaalle kissalleni Misulle kissakaverin. Menin nettiin ja bongasin sieltä 5-vuotiaan Marin, joka
oli odottanut kotia Öllölän kissakodissa jo useita vuosia.
Eipä mennyt viikkoakaan kun jo menimme ystäväni kanssa katsomaan kissaa. Samalla olimme varustautuneet siihen, että Mari lähtisi mukaamme. Ja niinhän siinä kävi. Mari oli hyvin arka, joten kovan työn jälkeen saimme tytön kuljetuskoppaan. Niin alkoi Marin matka kohti parempaa tulevaisuutta.
Mari oli alussa todella arka ja pelokas -ei naukunut, hyrissyt eikä leikkinyt, pelkäsi kättä eikä antanut silittää. Puolen vuoden kuluttua uuteen kotiin siirtymisestä Mari, nykyiseltä nimeltään Muru, oli jo täysin tullut omasta kuorestaan. Muru ei pelkää kättä ja hyrisee tosi kovaa, tykkää silityksestä ja on leikkisä. Alku oli hankalaa Murun ja Misun suhteessa, mutta he ystävystyivät ajan myötä.
En luopuisi Murusta mistään hinnasta! Hän on niin ihana persoona, että odotan innolla, mitä uusia puolia hänestä paljastuu joka päivä.
-Arja
Saurimus tuli meidän kissakomppanjaan marraskuussa 2012. En saanut Saurimusta mielestäni ensitapaamisen jälkeen, se oli rakkautta ensi silityksellä. Kävin viemässä kissatalolle ruokalahjoituskuorman ja tietenkin samalla silittelin kissalan puolella. Saurimus oli pieni mytty peiton alla, antoi silittää peiton päältä kunnes säntäsi sängyn alle parempaan piiloon. Kotiin mentyäni Saurimus ja Saurimuksen kohtalo pyöri ajatuksissani koko ajan. Katselin päivittäin Saurimuksen kuvaa kissatalon nettisivuilta ja minulla oli tunne, että minun kissa on siellä kissatalossa, pakkohan se on sieltä pois hakea. Asia neuvoteltiin muun pesueen kanssa ja ilmoitin Leenalle, että Saurimus voisi muuttaa meille.
Saurimus oli alkuun todella arka, asui sohvan takana ensimmäiset viikot. Ruokin ja hoivasin häntä siellä, annoin tilaa, omaa rauhaa ja olin kärsivällinen. Edettiin Saurimuksen ehdoilla, ja Feliway putskutti seinässä pari kuukautta. Saurimuksen uudet kissakaverit Laikku, Pörri ja Nappi kävivät vuorovaihdoin tarkastamassa sohvan takana Saurimuksen vointia. Pikkuhiljaa Saurimus alkoi liikkua öisin sohvan takaa tutkimaan uutta kotiaan ja palasi aamutuimaan turvapaikkaansa. Myös päivisin silmäpari tillisteli sohvanreunan alta liikkeitäni ja kuunteli juttujani. Ruokakippoja siirsin viikottain kauemmas sohvasta, päämääränä keittiö, jossa muutkin syö. Eräänä yönä Saurimus hiipi makuuhuoneeseen ja asettui sinne nukkumaan – minä kihisin riemusta salaa peiton alla!
Nyt Saurimus on ollut meillä reilun puoli vuotta ja poikanen on kehittynyt ja reipastunut huomattavasti. Saurimus on ollut sisäsiisti ja kaikkiruokainen, jopa matolääkkeet ovat hänen mielestään herkkua. Joka viikko Saurimus hakeutuu enemmän ja enemmän liki minua ja miestäni. Saurimus on ensimmäisenä sängyssä peittojen seassa kun iltaisin käymme nukkumaan. Sauri on erittäin kova poika leikkimään ja vimmaa toisten karvakavereiden kanssa paljon, kantaa leluja omiin piiloihin sekä hyppii ja pomppii yksinäänkin matot rullalle. Saurimus on todella hellyydenkipeä kissipoika ja meiltähän sitä saa niin ihmisasujilta kuin kissakavereilta – Saurimus oikein ojentaa selkänsä ja häntänsä silitettäväksi, kuin hidastettu taklaus 😀 Saurimus tulee lähelle, syliin, viereen, turisee ja puskee, mutta ei anna vielä nostaa itseään syliin tai pahemmin käsitellä. Saurimuksella on edelleen vahva pelko kiinnipitämisestä tai kuljetuskoppaan joutumisesta/menemisestä, mutta sitäkin harjoitellaan jo kovasti syömällä raksuja kopassa.
Saurimus on nyt oikeassa paikassa, kun se on meillä. Jos puolessa vuodessa Saurimus on saatu kainaloon nukkumaan, niin joululahjaksi varmaan saamme Saurin syliin.
Kissanpäiviä, toivoo Saurimus ja Karvahousukomppanja
